Nitthan Chai Paithoonbuathong kootusti

Chain Instaan julkaistiin puoli kuudelta aamulla 29.11.2018 ihan hirveän onnistunut selfie Chain, Kirstun ja Twistin kanssa. Oikeasti, mitä varten siihen aikaan? Miksi se on muuten joka aamu online WhatsAppissakin siihen aikaan? Niin tai näin, kuvan alla luki: I'm SODA-cute. She naturally cute. #kirstuandthebeast #beautyandthechai #SODAsendmefreestuff Tämä ei kuitenkaan ole se kuva Tämä kuva puolestaan löytyi joskus puolenpäivän jälkeen Crimiksen Insta Storysta, ja sen päälle oli kirjoitettu TRUE STORY @nittchai #SODAANDTHEBEAST (Tästä lähtien Hukkasuohon vaan sellasia hahmoja, joilla on lyhyet hiukset eiks joo? #kuneivaanosaa #vihaanedelleenpiirtäähevosia #huaweisendmefreestuff)

"Istu", Max sanoi minulle ties monettako kertaa. Taas sen sanan kuullessani valahdin mahdollisimman rennoksi hänen vierelleen taukotuvan sohvalle enkä enää tehnyt käsilläni varjokuvia vastakkaiselle seinälle kissan pyydystettäväksi. Max oli jo sata vuotta sitten sanonut käyvänsä ihan äkkiä Facebookissa ja lähtevänsä sitten kävelemään kotiinsa, niin että saisin vähäksi matkaa seuraa. Mutta kun se kesti ja kesti. Ja hänen poskessaan oli joku roska. Joka ei ollut ripsi. Eikä likaa. Ehkä jokin hänen huivistaan tarttunut nöyhtä? "Chai mitä sä nyt taas teet? Istu, oikeesti", Max komensi taas kun olin pyyhkäisemäisilläni roskan pois. Huokaisin. Huokaisin toisen kerran, teatraalisemmin. Taivutin niskaani niin että saatoin lepuuttaa päätäni sohvan selkänojalla. Valuin tahallani niin kallelleni, että saatoin pitää päätäni Maxin olkapäällä ja huokaista vielä. Toivottavasti sydäntäsärkevästi. "Hei - lopeta - onks sun ADHD jo muute diagnosoitu - mä oon melkein valmis",...

Torstaina en kuullut Maxista mitään. Olin ihan varta vasten tallilla ja meinasin kuolla Kein takia niin kuin aina... Olin lähdössä. Olin jo työntänyt nappikuulokkeet korviin, laittanut puhelimeni toistamaan musiikkia, työntänyt sitten käteni hanskoihin ja nostanut kaulukset pystyyn. Minulla oli lämmin. Kun havaitsin Kein kumaran hahmon hänen autonsa vieressä parkkipaikalla, vedin kuitenkin hanskat käsistäni ja sitten kuulokkeet korvistani, koska inhosin miten oma ääneni kaikui päässäni jos sanoisin ne korvissani hei hei hänelle. Kei yritti sytyttää tupakkaa, mutta ilmeisesti sytytin ei suostunut toimimaan. Hän yritti napsuttaa ja napsuttaa siihen liekkiä. Vähän ennen kuin pääsin hänen luokseen, hän heitti valkoisen sytyttimensä maahan niin että se kimposi pikkukivestä ja lensi kauas kohti tietä. Sytyttämätön tupakka osoitti kohti taivasta, kun hän taivutti turhautuneena niskaansa ja puristi savukettaan huulillaan. Kun Kei huomasi minut, hän vain vilkaisi minua nenä rypistyneenä ja kulm...

Markus Dahlsten  21.11. "Sun pää on pehmennyt!" meidän joukkueemme Maija huusi minulle ja latasi palloon niin voimakkaan rintapotkun, että se lensi ihan soikeana minua kohti. Pysäytin sen säärelläni ja laskin jalkani sen päälle."Eikä ole", väitin hänelle. Aloin pompottaa palloa jalalta toiselle. "Se on rakastunut johonkin Anniinaan", Markus huusi katkonaisesti hölkätessään minua kohti ja täysin välittämättä siitä että väitin: "enkä ole!" niin kuin uhmaikäinen. Hän varasti pallon ilmasta ja pompotteli tiensä sen kanssa hieman kauemmas minusta. "Kyllä sä muistat millasta se on. Ja jos et muista, sä voit olla mun uusi tyttöystävä", Markus sanoi Maijalle iskien silmäänsä ja potkaisi pallon lentämään ilmassa kohti Maijaa. "In your dreams", Maija tuhahti, pukkasi palloa päällään ja syötti sen yhdellä potkulla minua kohti kun se oli koskettamaisillaan maata. Potkaisin sen kenkäni sisäsyrjällä Markukselle. "Indeed in my drea...

"Voisitko sä antaa mulle sun numeron Chai?" Max kysyi maanantaina. "Miksi?" "Mitä luulet? Oliskohan siksi että mä voin viestiä sulle?" // "Lähe leffaan" Max tekstasi tiistaina. "Mikä leffs" naputin vastaukseksi enkä jaksanut korjata virhettä. "Crimes of grindelwskf" Max vastasi ja lähetti heti perään toisen viestin: "siis grindelwald" "Harrypotter?" Max lähetti minulle mustan peukaloemojin. "Ei sitä mä en ymmärrä sitä" "No joku toine" "Ei mut mä tuun teille ja tuon piirrettyjä" "Ok tuo asreplsnrtts", Max kirjoitti ensimmäiseen viestiin, ja seuraavaan "Aarreplaneetta" Vastasin siihen lähettämällä hänelle peukalo- ja villakoiraemojin. Hän lähetti minulle ravun ja kuunaaman. Lähdin Maxin luo Aarreplaneetan kanssa, mutta jotenkin kävelimme silti tallille elokuvaa katsomatta ja juoksutimme Maxin hevosta kentällä, koska olihan talli melkein naapurissa. // Keskivii...

Chai marraskuussa. Hän kiittää Hukkasuon Emiliaa ja Crimistä saamistaan kommenteista. Laskin reppuni taukotuvan lattialle ja istuin nojatuoliin vastapäätä Crimistä ja Jenniä, jotka selasivat kännyköitään sohvan vastakkaisissa päädyissä. Crimis havahtui saman tien virtuaalisesta todellisuudesta oikeaan, kun sanoin hei. "Ai mitä hei? Miten sä voit sanoa mulle noin? Etkö sä rakastakaan mua enää?" Crimis kysyi rutistaen kädellään paitaansa sydämensä kohdalta ja käyttäen niin riipaisevan tuskaista ääntä, että hänen olisi voinut uskoa olevan ihan tosissaan. "Voi tottakai mä rakastan!" huudahdin heti parhaalla hätääntyneellä äänelläni ja kurotuin puristamaan Crimiksen polvea. Katsoin häntä silmiin niin kauniisti ja vakavasti kuin osasin, mutta näin sivusilmällä Jennin säpsähtävän hereille kännykkäkoomastaan ja tuijottavan meitä. "Mikä ikinä voi saada sut kuvittelemaan, että mä en rakastaisi sua enää?" "Miksi sä et sitten halua olla mun lähellä? Miksi sä ...

Mitä tahansa olinkaan Keistä viimeaikoina ajatellut, päätin unohtaa kaiken edes hetkeksi kun näin hänet pitelemässä päätään taukotuvan sohvalla ihan yksin istuen. Tiesin että ei häntä ollut hylätty, vaikka siltä se kyllä näytti. Ainakin Crimis ja Kirstu olivat yrittäneet puhua hänelle, mutta Kei oli kuulemma äksyillyt lopulta molemmat tiehensä. Olin tuonut mukanani hänelle jotain, joka piristäisi ainakin minua, mutta en ollut enää varma uskaltaisinko antaa sitä. Sitä paitsi olin ajatellut vain jättää sen taukotupaan lapun kanssa ja toivoa että hän löytäisi sen. Muuten en ollut aikonut edes yrittää auttaa häntä, koska en ollut ainakaan vähentänyt hänen huoliaan. Epäilin, ettei hän halunnut nähdä minua. Kun näin tuon surullisen hahmon ihan yksinään ja ilman apua, minun oli kuitenkin pakko tehdä jotain. Minusta tuli Kein nong, veli, koska säälin häntä niin kovasti etten voinut vain jättää häntä sinne. Olisin tehnyt saman kenelle tahansa, mutta Kein kanssa minun oli varmasti kaikkein vaike...