Nitthan Chai Paithoonbuathong kootusti

"Jännittää, jännittää, jännittää, jännittää", hoin ja hyppäsin joka tavulla ilmaan. Hiekka rahisi kenkieni alla jäätä vasten. Tuoksui pakkasyöltä. "Onko se aina tommonen?" Ekku kysyi ja sytytti tupakan. Hän katsoi minua siihen malliin, ettei siitä voinut ajatella mitään pahaa. Lempeästi. Markus ojensi kättään Ekkua kohti ja heilutteli sormiaan vaativasti. Ekku laski yhden savukkeen hänen käsilleen. "Kiitti", Markus huokaisi, asetti savukkeen huulilleen ja kumartui kohti Ekun pitelemää sytytintä. Hän veti savua syvälle keuhkoihinsa. "On se", Markus vakuutti hengittäessään savua ulos. Hän hymyili ihan aavistuksen verran toisella suupielellään ja imi uudelleen tupakkaa. "Voi sua", Ekku mumisi minulle ja kurotti silittämään hiuksiani vapaalla kädellään. Minun oli lopetettava pomppiminen siksi aikaa. "Sä pilaat mun kampauksen", inahdin välttelevästi ja Ekku purskahti nauruun. "En mä olisi olettanut kuulevani tollas

Maneesissa oli tunkkaista ja inhottavaa, ja minulla oli ihan hirveän kuuma. Olin kuoriutunut heti talvitakistani, mutta jopa huppari tuntui olevan ihan liikaa. Max sen sijaan näytti aika siniseltä laidalla istuessaan, vaikka oli välittömästi käärinyt minunkin takkini ympärilleen niin kuin kärpänpoika. Sieltä sen kärpänpojan sininen nenä pilkisti, minun takkini hupun sisältä. "Miksei se mee?" kysyin häneltä, kun olin aikani äheltänyt saadakseni Miniltä laukkaa, mutta sain aikaan vain epävarmaa ravia. "Siksei että sä yrität nostaa sillä nyt jonku takia vastalaukkaa." "Mikset sä sit sanonu heti?" Minua harmitti Max aina välillä ihan hirveästi. Hän oli juuri sellainen, että saattoi katsella epätoivoisia ratsastusyrityksiäni Minillä, mutta ei viitsinyt sitten kuitenkaan korjata, vaikka näki minun tekevän väärin. Kai Max oli sitä mieltä, että parhaiten oppii tekemällä virheitä. Varsinkin, kun Mini nyt ei tainnut olla kaikkein vaarallisin kokeilukappale. Usein ka

Me muut rähisimme keskenämme, kun Markus käveli meidän keskellemme rehvakkaana kuin yläasteen kovin jätkä. Hänen päänsä oli pystyssä ja lippiksensä takakenossa, vaikka Markus ei ikinä käytä hattua sisällä. Hädin tuskin käyttää pihallakaan. Hänen vasen kätensä oli syvällä avonaisen takin taskussa ja toisessa kädessään hänellä oli paperinivaska. Hän katsoi meitä kiihtyneenä ja haastavasti, ja hengitti sitten sisään sen näköisenä kuin olisi sanomaisillaan jotain kun-- "McMurphy! Sä oot liikaa musta katsoen vasemmalla!" kuului huuto pimeästä huoneesta. "Katotaan nyt se oikea paikka samalla!" Markus siirtyi aavistuksen itsestään katsottuna oikealle. Valo syttyi. Markus liikahti vielä vähän. Valo sammui. Hän ei tehnyt niin kuin amatöörit ja katsellut lattian kuvioita muistaakseen oikean kohdan. Hän katseli laajasti ympärillen, hengitteli ja rentoutti hartiansa. Kaikki se kakaramainen rehvakkuus oli poissa, ja hänen ryhtinsä oli taas niin kuin aikuisella. "Jos me tupl

Heippa Chai! Äidillä on siivousvimma ja minä pelastin joitain vanhoja kouluvihkojasi. Skannasin sinulle vanhoja kouluaineitasi. Ole hyvä! Tule pian käymään kotona. Jari Minun perhe (2. luokka) Minun perheeseen kuuluu Äiti ja Chompoo. Äidilä on pitkä tuka ja se käytää aina korkokenkiä. Me käyme lenkilä Äidin kansa ja joskus äiti tulee minun jalkapalopeliin. Minä tykään äidistä. Chompoo on minun koira. Chompoo on rotvaileri. Chompoo aina nukuu minun sängysä. Aamula ja ilala se syö napulaa ja koiran ruokaa ja se on maailman paras koira ja kilti ja se on minun ihan oma koira. NITTHAN. O-li-pa ki-va kuul-la per-hees-tä-si! Chom-poo kuu-los-taa mu-ka-val-ta! Tukiopetus kaksoiskonsonanteista ke klo 8:00. Nähnyt: Jittramas Meesang Minun perheeni (4. luokka) Meidän perheeseemme kuuluu minä, äitini Fah, koirat Chompoo ja Netra ja isäpuoleni Jari. Äiti on paljon töissä mutta tykkää töistä. Silloin kun hän on kotona hän laittaa ruokaa ja lukee kirjoja. Jari on enemmän koton

Kerro Maya, minkä takia minä suhtaudun niin eri tavalla Keihin kuin Maxiin? Mokasin molempien kanssa, mutta miksi se ei tuntunut Maxin kanssa läheskään yhtä kuolettavalta? Kyse ei voi olla vain siitä, että Keillä oli Emilia. Silloin ei ollut, kun minä pidin häntä kädestä taukotuvassa. Pidin vain kädestä. Ei se voi olla kiellettyä? Silti siinä oli jotain väärää. Ja sitten kun nukuin ainakin kaksi tuntia melkein Maxin päällä, siinä ei ollut muuta pelottavaa kuin se, että mitähän muut nyt mahtavat ajatella. Olihan sekin niin outoa, etten tietenkään noin vain menisi tekemään sitä uudestaan, mutta ei sen ajatteleminen tunnu siltä että minun pitäisi kuolla. Maya Whiteligtning/dA Ekku haluaa, että pyydän anteeksi. Olen pyytänytkin, ja monta kertaa, eikä tämä silti ole mennyt pois. En ole enää varma siitäkään, mitä kaikkea tästä ajattelen. Mitä minun pitää vielä pyytää anteeksi. Järjestellään ihmissuhteisiin liittyviä ajatuksiani ennen sitä anteeksipyyntöä, Maya, sillä aikaa kun sinä pidä

Ekku ja Chai

"Sun täytyy lopettaa toi nyt Chai", Max valitti rasittuneella äänellä keskellä maneesia. "Ai - mä luulin et sä ehdit vahtii mua melkein tunnin", vastasin hölmistyneenä Kenin selästä. Olimme olleet maneesilla vasta vartin. "Ei ratsastusta, vaan toi valitus. Usko jo, se ei ollu iso asia. Ketään ei kiinnosta se." "Mut Ekku voi ajatella et-" "Chai. Ekku oli siinä. Se näki. Se nauroi! Onks täällä joku ovi auki vai miks täälä on näin kylmä aina vaan..." "Mut mitä jos kaikki luulee et-" "Ei kukaan varmasti kyllä luule. Älä aina murehdi. Ooksä kuullu sellasesta ku pohkeenväistö?" Hetken kuluttua Kenin jalat askelsivat ristiin allani ja me ikään kuin liu'uimme vinosti oikealle. Max kyseli, tunnenko ne ristiaskeleet, enkä minä mitään tuntenut. Ahdistusta minä kyllä tunsin ja kaikesta kerrallaan! En voinut olla miettimättä Keitä, ja nyt en voinut olla ajattelematta Emiliaakaan. Sitten oli vielä tämä Maxin juttu, josta kaikk