"Voisitko sä antaa mulle sun numeron Chai?" Max kysyi maanantaina.
"Miksi?"
"Mitä luulet? Oliskohan siksi että mä voin viestiä sulle?"
//
"Lähe leffaan" Max tekstasi tiistaina.
"Mikä leffs" naputin vastaukseksi enkä jaksanut korjata virhettä.
"Crimes of grindelwskf" Max vastasi ja lähetti heti perään toisen viestin: "siis grindelwald"
"Harrypotter?"
Max lähetti minulle mustan peukaloemojin.
"Ei sitä mä en ymmärrä sitä"
"No joku toine"
"Ei mut mä tuun teille ja tuon piirrettyjä"
"Ok tuo asreplsnrtts", Max kirjoitti ensimmäiseen viestiin, ja seuraavaan "Aarreplaneetta"
Vastasin siihen lähettämällä hänelle peukalo- ja villakoiraemojin.
Hän lähetti minulle ravun ja kuunaaman.
Lähdin Maxin luo Aarreplaneetan kanssa, mutta jotenkin kävelimme silti tallille elokuvaa katsomatta ja juoksutimme Maxin hevosta kentällä, koska olihan talli melkein naapurissa.
//
Keskiviikkona kuulin jotain ihme ääntä puhelimestani kun kävelin kotiin maapohjahallilta.
"Haloo?" Max huusi kun sain puhelimen korvalleni.
"Sori, se oli mun tasku kuka soitti sulle", naurahdin.
"Villiä."
"Mä oon kirkolla. Melkein teidän kämpän kohdalla. Tuu saattaan mut kotiin."
"En tod. Siellä on kylmä. Mut mennään ostaan mulle uudet talvikengät."
"En mä voi tulla kauppaan. Mulla on tukka märkä."
"Älä esitä. Kävele siihen tienpäähän niin mä tuun ja tuon sulle pipon."
"...selevä."
Sen jälkeen kävimme kaupassa. Max osti uudet kengät, jotka olivat hänen mielestään rumat, mutta lämpöiset tallille. Minä ostin irtokarkkia. Päädyimme vahingossa puoleksi tunniksi tallille vaikka minulla oli tukka märkänä ja Maxin pipo päässä.
//
Torstaina en kuullut Maxista mitään. Olin ihan varta vasten tallilla ja meinasin kuolla Kein takia niin kuin aina, mutta se on ihan toinen tarina.
//
Perjantaina säikäytin Maxin tallilla hyppäämällä hänen niskaansa. Hänen hevosensa sai melkein kohtauksen. Max oli vihainen, mutta antoi anteeksi kun sai haetettua minulla hevosensa varusteet.
"Lähde potkimaan palloa maapohjahallille mun ja yksien poikien kaa", ehdotin kun hän puetti hevoselleen monimutkaisen näköistä potkupuku-loimihässäkkää.
"En tosiaankaan. Mä jouduin juokseen siellä kidutushallissa pallon perässä aina koulun takia joskus 1500-luvulla. Nyt mun ei oo enää pakko mennä sinne ikinä! Mutta voidaan kattoo joku leffa..."
"Mä en jaksa kattoa leffoja", sanoin surullisena. Olimme varmaan Maxin kanssa niin erilaisia, että tähän loppuisi tämä ystävyys ennen kuin alkoikaan.
"Selevä. Sit pelataan vaikka Kimblee ja dokataan", Max sanoi niin topakasti että räjähdin nauruun.
Illalla olimme pelaavinamme Kimbleä joimme kokista ja viinaa. Maxilla oli kai aika hyvä viinapää. Minulla ei tosiaankaan. Olin niin päissäni että suostuin lähtemään baariin aika helposti. Silloin minulle valkeni missä Kei on töissä ja aloin melkein itkeä. Max ei päästänyt silti minua lähtemään, vaan sanoi että ulko-oveen vaaditaan taika-avain, jonka sai vain juomalla kuusi tequilapaukkua. Ja minä join, enkä muistanut koko taika-avainta tai Keitä, vaan nauroin kaikelle alkoholin vuoksi hauskaksi muuttuneelle. Muistin kuitenkin kuulemma esitellä Maxin kaksi kertaa Markukselle, joka tietenkin aineellistui baariin, niin kuin melkein joka perjantai. Selvin päin olisin muistanut että Max tiesi jo kuka Markus on, enkä olisi kertonut Maxille Keistä.
//
Lauantaina minulla oli ihan hirveä olo.
"Mä kuolen", Max tekstasi minulle, enkä jaksanut vastata. Nukahdin. Kun heräsin, hän oli tekstannut uudelleen.
"Mulla on niin hirveä darra että voisitko pliis tulla kattoon mun kanssa notre damen kellonsoittajan" Maxin viestissä luki.
"On my way", vastasin viestiin ja yritin vielä hetken maata paikoillani liikuttamatta päätäni. Nukahdin taas muutamaksi minuutiksi.
"En mä voi tulla mä kuolin" kirjoitin Maxille havahduttuani.
//
Sunnuntaina olin jälleen elossa. Kävin aamulla kirkossa ja vaatteet vaihdettuani lähdin talliin. Max sanoi hei, mutta ei oikeastaan mitään muuta koko päivänä. Touhusin kaikkien muiden kanssa vaikka mitä, mutta lopulta päädyin Maxin kanssa kahdestaan taukotupaan.
"Vai että Kei", Max sanoi yhtäkkiä mietteliäästi, ja samalla hetkellä muistin mitä kaikkea kauheaa olin perjantaina päissäni kertonut hänelle.
"Voi paska", kuiskasin ja peitin kasvoni käsilläni. No niin, Chai. Sinulla oli hyvä mutta lyhyt elämä.
"Älä ny. Se on vaan elämää", Max sanoi ja pukkasi nyrkillään olkapäätäni.
"Ammu mut", pyysin ihan tosissani. Max luuli ilmeisesti että vitsailin, koska ei etsinyt kivääriä tai mitään.
"Miksi?"
"Mitä luulet? Oliskohan siksi että mä voin viestiä sulle?"
//
"Lähe leffaan" Max tekstasi tiistaina.
"Mikä leffs" naputin vastaukseksi enkä jaksanut korjata virhettä.
"Crimes of grindelwskf" Max vastasi ja lähetti heti perään toisen viestin: "siis grindelwald"
"Harrypotter?"
Max lähetti minulle mustan peukaloemojin.
"Ei sitä mä en ymmärrä sitä"
"No joku toine"
"Ei mut mä tuun teille ja tuon piirrettyjä"
"Ok tuo asreplsnrtts", Max kirjoitti ensimmäiseen viestiin, ja seuraavaan "Aarreplaneetta"
Vastasin siihen lähettämällä hänelle peukalo- ja villakoiraemojin.
Hän lähetti minulle ravun ja kuunaaman.
Lähdin Maxin luo Aarreplaneetan kanssa, mutta jotenkin kävelimme silti tallille elokuvaa katsomatta ja juoksutimme Maxin hevosta kentällä, koska olihan talli melkein naapurissa.
//
Keskiviikkona kuulin jotain ihme ääntä puhelimestani kun kävelin kotiin maapohjahallilta.
"Haloo?" Max huusi kun sain puhelimen korvalleni.
"Sori, se oli mun tasku kuka soitti sulle", naurahdin.
"Villiä."
"Mä oon kirkolla. Melkein teidän kämpän kohdalla. Tuu saattaan mut kotiin."
"En tod. Siellä on kylmä. Mut mennään ostaan mulle uudet talvikengät."
"En mä voi tulla kauppaan. Mulla on tukka märkä."
"Älä esitä. Kävele siihen tienpäähän niin mä tuun ja tuon sulle pipon."
"...selevä."
Sen jälkeen kävimme kaupassa. Max osti uudet kengät, jotka olivat hänen mielestään rumat, mutta lämpöiset tallille. Minä ostin irtokarkkia. Päädyimme vahingossa puoleksi tunniksi tallille vaikka minulla oli tukka märkänä ja Maxin pipo päässä.
//
Torstaina en kuullut Maxista mitään. Olin ihan varta vasten tallilla ja meinasin kuolla Kein takia niin kuin aina, mutta se on ihan toinen tarina.
//
Perjantaina säikäytin Maxin tallilla hyppäämällä hänen niskaansa. Hänen hevosensa sai melkein kohtauksen. Max oli vihainen, mutta antoi anteeksi kun sai haetettua minulla hevosensa varusteet.
"Lähde potkimaan palloa maapohjahallille mun ja yksien poikien kaa", ehdotin kun hän puetti hevoselleen monimutkaisen näköistä potkupuku-loimihässäkkää.
"En tosiaankaan. Mä jouduin juokseen siellä kidutushallissa pallon perässä aina koulun takia joskus 1500-luvulla. Nyt mun ei oo enää pakko mennä sinne ikinä! Mutta voidaan kattoo joku leffa..."
"Mä en jaksa kattoa leffoja", sanoin surullisena. Olimme varmaan Maxin kanssa niin erilaisia, että tähän loppuisi tämä ystävyys ennen kuin alkoikaan.
"Selevä. Sit pelataan vaikka Kimblee ja dokataan", Max sanoi niin topakasti että räjähdin nauruun.
Illalla olimme pelaavinamme Kimbleä joimme kokista ja viinaa. Maxilla oli kai aika hyvä viinapää. Minulla ei tosiaankaan. Olin niin päissäni että suostuin lähtemään baariin aika helposti. Silloin minulle valkeni missä Kei on töissä ja aloin melkein itkeä. Max ei päästänyt silti minua lähtemään, vaan sanoi että ulko-oveen vaaditaan taika-avain, jonka sai vain juomalla kuusi tequilapaukkua. Ja minä join, enkä muistanut koko taika-avainta tai Keitä, vaan nauroin kaikelle alkoholin vuoksi hauskaksi muuttuneelle. Muistin kuitenkin kuulemma esitellä Maxin kaksi kertaa Markukselle, joka tietenkin aineellistui baariin, niin kuin melkein joka perjantai. Selvin päin olisin muistanut että Max tiesi jo kuka Markus on, enkä olisi kertonut Maxille Keistä.
//
Lauantaina minulla oli ihan hirveä olo.
"Mä kuolen", Max tekstasi minulle, enkä jaksanut vastata. Nukahdin. Kun heräsin, hän oli tekstannut uudelleen.
"Mulla on niin hirveä darra että voisitko pliis tulla kattoon mun kanssa notre damen kellonsoittajan" Maxin viestissä luki.
"On my way", vastasin viestiin ja yritin vielä hetken maata paikoillani liikuttamatta päätäni. Nukahdin taas muutamaksi minuutiksi.
"En mä voi tulla mä kuolin" kirjoitin Maxille havahduttuani.
//
Sunnuntaina olin jälleen elossa. Kävin aamulla kirkossa ja vaatteet vaihdettuani lähdin talliin. Max sanoi hei, mutta ei oikeastaan mitään muuta koko päivänä. Touhusin kaikkien muiden kanssa vaikka mitä, mutta lopulta päädyin Maxin kanssa kahdestaan taukotupaan.
"Vai että Kei", Max sanoi yhtäkkiä mietteliäästi, ja samalla hetkellä muistin mitä kaikkea kauheaa olin perjantaina päissäni kertonut hänelle.
"Voi paska", kuiskasin ja peitin kasvoni käsilläni. No niin, Chai. Sinulla oli hyvä mutta lyhyt elämä.
"Älä ny. Se on vaan elämää", Max sanoi ja pukkasi nyrkillään olkapäätäni.
"Ammu mut", pyysin ihan tosissani. Max luuli ilmeisesti että vitsailin, koska ei etsinyt kivääriä tai mitään.
Kommentit
Lähetä kommentti