Siirry pääsisältöön

Sähköpostia

Heippa Chai!
Äidillä on siivousvimma ja minä pelastin joitain vanhoja kouluvihkojasi. Skannasin sinulle vanhoja kouluaineitasi. Ole hyvä!
Tule pian käymään kotona.
Jari



Minun perhe (2. luokka)
Minun perheeseen kuuluu Äiti ja Chompoo. Äidilä on pitkä tuka ja se käytää aina korkokenkiä. Me käyme lenkilä Äidin kansa ja joskus äiti tulee minun jalkapalopeliin. Minä tykään äidistä.
Chompoo on minun koira. Chompoo on rotvaileri. Chompoo aina nukuu minun sängysä. Aamula ja ilala se syö napulaa ja koiran ruokaa ja se on maailman paras koira ja kilti ja se on minun ihan oma koira.
NITTHAN.
O-li-pa ki-va kuul-la per-hees-tä-si! Chom-poo kuu-los-taa mu-ka-val-ta!
Tukiopetus kaksoiskonsonanteista ke klo 8:00.
Nähnyt: Jittramas Meesang






Minun perheeni (4. luokka)
Meidän perheeseemme kuuluu minä, äitini Fah, koirat Chompoo ja Netra ja isäpuoleni Jari.
Äiti on paljon töissä mutta tykkää töistä. Silloin kun hän on kotona hän laittaa ruokaa ja lukee kirjoja. Jari on enemmän kotona. Hän siivoaa paljon koska ei tykkää siitä että koirista lähtee karvaa. Silloin kun Jari ei siivoa hän pelaa minun kanssa pleikkarilla ja talvella vie hiihtämään ja luistelemaan. Äiti ja Jari tulee aina minun jalkapallo peleihin ja Jari myös on joukkueen toinen valmentaja.
Chompoo on minun koira. Se on jo melkein kahdeksan vuotias ja aika laiska. Ennen se tykkäsi hakea palloa ja painia mutta ei enää. Nyt se tykkää maata sohvalla vaikka kyllä se tulee minun kanssa aina lenkille. Onneksi meidän talossa on hissi koska Chompoo ei jaksa enää mennä rappusia kun se on kerta niin vanha.
Netra on äidin koira. Netra tarkoittaa Ruususta ja äiti sanoo että sen nimi on Ruusunen sen takia että se on prinsessa. Netra näyttää ihan saksanpaimenkoiralta mutta se on sekarotuinen. Äiti otti sen kun joku löysi sen ojasta kun se oli pentu. Sekin on ihan kiltti.
Sen pituinen se.
- Nitthan Paithoonbuathong
Jännä kertomus, hyvä Nitthan! Muistelepa vielä pilkkujen käyttöä!
Nähnyt: Jittramas Meesang




Minun perheeni (7. luokka)
Minun perheeseeni kuuluu minun lisäkseni äitini Jittramas, isäpuoleni Jari ja koiramme Netra, enkä minä halua kertoa enää enempää.
Tee uusi aine maanantaihin mennessä. Tämä on hylätty.
Minun perheeseeni kuuluu Jittramas, Jari ja Netra, ja Netra on siis koira. Meillä menee ihan sairaan hyvin. Jari on aina kiva minulle. Joskus Jari tekee minulle aamupuuroa ja laittaa siihen karkkiväriä ja sanoo että se on sateenkaaripuuroa. Se on kivaa. Jari ei ole asunut meillä hirveän kauaa. Mutta on kivaa kun hän muutti meille. Jari on kiva. Jari harrastaa urheiluseuran toimintaa. Kesäisin hän jakaa seuran nimissä mainoksia, jotta seura saa rahaa. Minä menen joskus hänen mukaansa. Sekin on ihan kauhean kivaa.
Netra puolestaan on sekarotuinen tyttökoira. Se on äidin koira. Jari vie sitä välillä aamupissalle, mutta vain äiti menee sen kanssa lenkille. Netra on äidin ainoa harrastus. Äiti on paljon töissä, koska hänen mielestään työ on kivaa.
- Chai Paithoonbuathong
Hyväksytty teksti. Toistit aika paljon kiva-sanaa. Älä kirjoita väärää nimeä aineeseesi.
Nähnyt: ____________________






Me Meesangit (9. luokka)
Minä olen Chai, ja minä olen ainoa meidän perheestä, jonka sukunimi ei ole Meesang.
Kun minä olin pieni, meitä oli vain me kaksi: minä ja äiti. Siitä en muista ihan hirveästi, koska Jari, äidin mies ja minun isäpuoleni, tuli mukaan kuvioihin aika varhain.
Jari on huumorintajuinen ja kiltti tyyppi. Hän harrastaa urheiluseurassa toimimista. Se tarkoittaa, että Jari ei itse oikeastaan urheile, mutta on muuten mukana vähän siinä sun tässä. Hän kerää seuralle rahaa, auttaa järjestelemään yleisurheilukisoja, käy kokouksissa ja sen sellaista. Minä käyn hänen kanssaan kokouksissa ja välillä jakamassa seuran puolesta mainoksia, mutta en saa auttaa urheilukisoissa, koska olen alaikäinen.
Kesäisin me käymme Jarin kanssa kalassa. Jari ei oikeastaan ikinä saa kalaa, mutta hän vain nauraa ja sanoo, ettei se haittaa. Kerran saimme Jarin kanssa ihan järjettömän suuren hauen ja sen kanssa olikin sitten operoimista, koska hauella on hampaat. Jari on kanssani yhtä mieltä siitä, että edes haukia ei saa nakata rannalle potkimaan ja odottamaan kuolemaa. Ne pitää joko päästää pois tai tappaa heti.
Talvella minä ja Jari hiihdämme paljon. Yleensä menemme vain pururadalle, mutta melkein joka perjantai kun on lunta, hiihdämme laavulle ja teemme tulen. Jos jonain talvena ei ole lunta, menemme autolla Kivikon hiihtohallille ja hiihdämme siellä aina niinä iltoina, kun Jarilla on aikaa ajella.
- Chai Buathong
Hyvä Nitthan. Kirjoitat hyvin. Olisi ollut kivaa kuulla myös muista perheenjäsenistäsi.
Nähnyt: JM

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miltä rakkaus tuntuu? (4. tarina ilman kenguruita)

Se tuntuu siltä kuin leikkisi kotia Australiassa ja ottaisi kiinni sisiliskonnäköisiä olentoja kuivalta takapihalta näyttääkseen niitä toiselle. Siltä, että opettelee keittämään kahvia, vaikka eläessään ei ole sitä juonut, jotta voisi herättää toisen sanomalla, että kahvi on valmista. Se tuntuu sydämessä tavallaan vähän samalla tavalla kutittavalta, kuin voin syöminen tuntuu kielen reunoilla, kun Ekku silittää minun hiuksiani. Joskus se tuntuu siltä, ettei kestä enää: esimerkiksi silloin, kun minun Ekullani on hiukset korkealla nutturalla ja hän hymyilee minulle sitä tiettyä huultaan pureskellen hymyileväänsä hymyä. Ja jos rakastaa kahta tyttöä, joista toinen jäi Espooseen, se tuntuu itkettävältä ja kuluttavalta aina välillä. "Äiti soitti Skypellä", ilmoitin yhtenä iltana tultuani makuuhuoneesta Skypen ääreltä. "No miten äiti?" Ekku kysyi sohvalta. Rojahdin hänen vierelleen, painoin kasvot hänen kaulaansa vasten ja nurisin. "Chai?" Ekku kysyi ja laski

Chai part two

Kei, piirtänyt Chai Ensin oli Herra Andrei Dorokhov, ja se millä tavalla hänen neuvojaan ei ainakaan kuulu noudattaa . Sitten Kei kirjoitti vastatarinan Chai Sitten tuli Herra Andrei Dorokhov, ja se mihin hänen neuvojaan noudattamalla jouduin . Sitten Kei kirjoitti tämän. Tarina on julkaistu alun perin täällä . Sen on kirjoittanut Kei. Jos mä olisin ollut kuin Chai, olisin varmaan riiputtanut päätäni surkeana. Mutta mä en ollut, joten pidin pääni pystyssä, vaikka se tuntui painavan enemmän kuin mikään. Jos mulla ei olisi ollut Emiliaa.. Ajatus sai omatuntoni kiljumaan. Kai mä olin jollain tasolla totutellut ajatukseen, ettei tyttöystäväni tulisi ehkä enää koskaan takaisin. Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan. Mutta enhän mä herranjumala ollut voinut unohtaa mun tunteita. Mitä ihmettä mun päässä tapahtui? Kurkku tuntui karhealta, mutta sain avattua suuni: ”Emilia on tulossa kohta takaisin. Se… loukkaantui..” Jouduin vetämään henkeä monta kertaa sanojen välissä, niin itsepint

Ihana vauva (3. tarina ilman kenguruita)

Aamuja kului. Aurinko nousi samanlaisena joka aamu. Ensimmäinen, mitä näin, olivat aina Ekun hiukset. Harvoin maltoin nousta heti, vaikka ihan vain rivitaloasuntomme takapihallakin oli vaikka mitä tutkittavaa. Ekku veti minua puoleensa paljon voimakkaammin kuin omituiset sisiliskomaiset olennot, joita vilahteli pihassa lämpiminä hetkinä. Ujutin usein käteni Ekun paidan alle. Hänen ihonsa oli lämmin, ja oikeastaan vielä nukkuen hän aina silitti käsivarttani paidan läpi. Joskus nukahdin uudestaan siihen, heräsin pian uudestaan, näin Ekun hiukset ensimmäisenä uudestaan. Kahvi maistui kuulemma erilaiselta. Ei totta tosiaan ollut mitään Juhla-Mokkaa. Googletin, mistä saisi kunnon kahvia, ja kuulemma jossainpäin lähistöllä olisi Suomi-seura. Suomalaisia. He pitivät Suomi-kauppaa, josta saisi ostaa Juhla-Mokkaa, Vaasan Ruispaloja ja Turkinpippuria. Ekku nauroi, että ei tänne olla tultu mitään Ruispaloja syömään. Olin ihan samaa mieltä, haroin hänen hiuksiaan niin että hän sulki silmänsä, ja l