Kerro Maya, minkä takia minä suhtaudun niin eri tavalla Keihin kuin Maxiin? Mokasin molempien kanssa, mutta miksi se ei tuntunut Maxin kanssa läheskään yhtä kuolettavalta? Kyse ei voi olla vain siitä, että Keillä oli Emilia. Silloin ei ollut, kun minä pidin häntä kädestä taukotuvassa. Pidin vain kädestä. Ei se voi olla kiellettyä? Silti siinä oli jotain väärää. Ja sitten kun nukuin ainakin kaksi tuntia melkein Maxin päällä, siinä ei ollut muuta pelottavaa kuin se, että mitähän muut nyt mahtavat ajatella. Olihan sekin niin outoa, etten tietenkään noin vain menisi tekemään sitä uudestaan, mutta ei sen ajatteleminen tunnu siltä että minun pitäisi kuolla.
Ekku haluaa, että pyydän anteeksi. Olen pyytänytkin, ja monta kertaa, eikä tämä silti ole mennyt pois. En ole enää varma siitäkään, mitä kaikkea tästä ajattelen. Mitä minun pitää vielä pyytää anteeksi. Järjestellään ihmissuhteisiin liittyviä ajatuksiani ennen sitä anteeksipyyntöä, Maya, sillä aikaa kun sinä pidät minua piilossa täällä karsinassa.
Ajatuksia järjestellään niin kuin avainnippuja nauloihin. Tähän naulaan laitetaan kaikki siihen sata vuotta sitten tapahtuneeseen suukkoon liittyvät ajatukset. Että se oli väärin Emilian takia. Ja että sen takia joudutaan Helvettiin - mutta ei laitetakaan sitä ajatusta tähän naulaan, koska siitä en ole enää huolissani. Joudun sinne joka tapauksessa. Tähän naulaan kuuluu Emilian lisäksi tämä ahdistus siitä, että en ikinä ole saanut tietää, mitä Kei ajattelee. En siis edes tiedä kuinka pahasti mokasin, ja epävarmuus on kauheinta. Varmasti hän on lähinnä vihainen vieläkin, koska kuka normaali mies nyt sietäisi sellaista? Mutta kuinkahan vihainen? Ainakaan hän ei ikinä oma-aloitteisesti lähesty minua tai ota minua muutenkaan huomioon, vaikka juttelee kyllä muille. Varmasti tosi vihainen. Vaikka pääsisin Emiliasta puhumalla hänelle, Keistä en pääse, kun en saa ikinä tietää... Oi voi, Kein mysteeriajatukset taitavatkin olla tämän naulan raskain ja isoin avainnippu!
Laitetaan tähän toiseen koukkuun kaikki Ekkuun liittyvä. Katso Maya. Laitetaan tähän se epätasaisuus, johon en aina osaa suhtautua. Saman tunnin aikana hän saattaa silitellä selkääni paidan alta, ja sitten yhtäkkiä hän alka vaikuttaa siltä kuin ihoni pistelisi häntä. Minä ärsytän häntä, enkä tiedä miten, ja yleensä jos odotan tarpeeksi kauan, silittäminen jatkuu. Laitetaan tähän myös se, miten minulla ei oikeastaan ole mitään annettavaa hänelle. Olen vähän tyhmä, enkä osaa mitään. En ole rikas, enkä ole edes komea. Olen lyhyt ja musta. Laitetaan tähän vielä tämä, että pelkään koko ajan tulevani riippuvaiseksi ja eroahdistuneeksi. Vain Ekun kanssa kaikkiin muihin huoliin liittyvä paino katoaa - siis tietenkin vain silloin, kun ihoni ei pistele häntä. En saisi tarvita sitä näin paljon. Ennen pystyin unohtamaan kaiken jalkapallossa ja töissä. Mikä minun on? Laitetaan tähän vielä yksi avainnippu. Se edustaa sitä, että jos rakaus on riippuvuutta ja itsensä kadottamista, en halua enkä saa olla rakastunut. En kehenkään. Minun pitää kysyä Reitalta tai Stinalta, ovatko he omia itsejään enää.
Viimeinen koukku, Maya! Sekalaiset ihmissuhdehuolet! Katso, mikä aarre minulla on! En ole ikinä ennen sanonut tästä kenellekään. Oikeastaan olen vasta vastikään tajunnut tämän itse. Olen mustasukkainen Keistä! Näin sinun ilmeesi, kun Reita seisoikin sinun aitauksesi viereisessä haassa ja rapsutti sen ison hevosen selkää niin että se ihan nojautui sitä rapsutusta varten. Se oli aika karu ilme, Maya. Minusta tuntuu siltä, miltä sinä silloin näytit, kun Kei puhuu ihan kaikille muille, mutta ei ikinä minulle. Ja ajattelepa sitä, että Kei ei ole minun, niin kuin Reita on sinun, eikä tule ikinä olemaan. Kei on normaali ja päästään terve, ja etsii jonkun tytön! Ja silti minusta tuntuu tältä. Miksi minä inhoan sitä Kein uutta tulevaisuuden tyttöä niin kuin sinä sitä isoa hevosta? Sinulla on syy inhota ja olla mustasukainen, oli se kuinka lapsellinen tunne tahansa, mutta minulla ei ole edes syytä. Onneksi voit edes jutella siitä Minille ja näyttää sen Reitalle. Minä en voi. En puhua enkä näyttää sitä. Kenellekään. Onko tämä sitä paitsi edes mustasukkaisuutta? Ei minua haittaa se, että hän puhuu muille: ei minua haittaa sekään, että Ekku puhuu muille, hyvänen aika! Minua taitaa haitata se, miten hän ei puhu minulle. Käsitän kyllä hyvin, miksei: niin kuin sanoin, olen tyhmä, en osaa mitään, eikä minulla ole mitään hänellekään, ja sen lisäksi, niin kuin myös sanoin, hän on vihainen.
Mutta Maya, nyt on aika nousta ylös. Kuuletko miten Kei siivoaa tuolla kauempana? Kukaan muu ei koputa talikkoa kottikärryyn tuolla tavalla vaimean hillitysti kolmea kertaa. Crimiskin pamauttaa kerralla kunnolla, niin että kaikki ylimääräinen irtoaa talikon piikeistä. Kyllä minä Kein tunnistan. Askeleista, tuoksusta ja karsinan siivoamisen äänistä yhtä hyvin kuin siitäkin, miten hänen tapansa tuhahtaa nenän kautta on paljon lyhyempi ja pehmoisempi kuin vaikka Maxilla. Aika säälittävää kuunnella ja haistella niin tarkkaan jotakuta sellaista, joka ei tunnistaisi minua edes nimeltä. Älä huoli: tunnistan minä sinutkin hörähdyksestä ja korvien asennosta, vaikka tänne tulis kuinka monta samannäköistä hevosta. Sinun ei tarvitse olla samalla tavalla mustasukkainen minusta kuin minä olen Keistä, höppänä.
Nyt puetaan hymy kasvoille. Se käy näin helposti! Jopa teeskennelty hymy lähtee silmistä, muista se! Ja nyt minä olen valmis. Voin kävellä kenen tahansa luokse ja kertoa, että näin sellaista unta että Ekku oli sarjamurhaaja ja silti tunsin olevani enemmän turvassa hänen kanssaan kuin ilman häntä. Ja sitten kun nauran sille, kukaan ei tiedä että kävin täällä romahtamassa! Nähdään, Maya. Toivottavasti voin tulla takaisin taas hetken kuluttua, kun tarvitsen taukoa. Moi moi Maya - katso tätä, kävele sinäkin tällä tavalla kuin sinulla olisi jouset kantapäissäsi, jos olet surullinen! Siitä tulee oikeastikin ihan vähän parempi mieli!
 |
| Maya Whiteligtning/dA |
Ekku haluaa, että pyydän anteeksi. Olen pyytänytkin, ja monta kertaa, eikä tämä silti ole mennyt pois. En ole enää varma siitäkään, mitä kaikkea tästä ajattelen. Mitä minun pitää vielä pyytää anteeksi. Järjestellään ihmissuhteisiin liittyviä ajatuksiani ennen sitä anteeksipyyntöä, Maya, sillä aikaa kun sinä pidät minua piilossa täällä karsinassa.
Ajatuksia järjestellään niin kuin avainnippuja nauloihin. Tähän naulaan laitetaan kaikki siihen sata vuotta sitten tapahtuneeseen suukkoon liittyvät ajatukset. Että se oli väärin Emilian takia. Ja että sen takia joudutaan Helvettiin - mutta ei laitetakaan sitä ajatusta tähän naulaan, koska siitä en ole enää huolissani. Joudun sinne joka tapauksessa. Tähän naulaan kuuluu Emilian lisäksi tämä ahdistus siitä, että en ikinä ole saanut tietää, mitä Kei ajattelee. En siis edes tiedä kuinka pahasti mokasin, ja epävarmuus on kauheinta. Varmasti hän on lähinnä vihainen vieläkin, koska kuka normaali mies nyt sietäisi sellaista? Mutta kuinkahan vihainen? Ainakaan hän ei ikinä oma-aloitteisesti lähesty minua tai ota minua muutenkaan huomioon, vaikka juttelee kyllä muille. Varmasti tosi vihainen. Vaikka pääsisin Emiliasta puhumalla hänelle, Keistä en pääse, kun en saa ikinä tietää... Oi voi, Kein mysteeriajatukset taitavatkin olla tämän naulan raskain ja isoin avainnippu!
Laitetaan tähän toiseen koukkuun kaikki Ekkuun liittyvä. Katso Maya. Laitetaan tähän se epätasaisuus, johon en aina osaa suhtautua. Saman tunnin aikana hän saattaa silitellä selkääni paidan alta, ja sitten yhtäkkiä hän alka vaikuttaa siltä kuin ihoni pistelisi häntä. Minä ärsytän häntä, enkä tiedä miten, ja yleensä jos odotan tarpeeksi kauan, silittäminen jatkuu. Laitetaan tähän myös se, miten minulla ei oikeastaan ole mitään annettavaa hänelle. Olen vähän tyhmä, enkä osaa mitään. En ole rikas, enkä ole edes komea. Olen lyhyt ja musta. Laitetaan tähän vielä tämä, että pelkään koko ajan tulevani riippuvaiseksi ja eroahdistuneeksi. Vain Ekun kanssa kaikkiin muihin huoliin liittyvä paino katoaa - siis tietenkin vain silloin, kun ihoni ei pistele häntä. En saisi tarvita sitä näin paljon. Ennen pystyin unohtamaan kaiken jalkapallossa ja töissä. Mikä minun on? Laitetaan tähän vielä yksi avainnippu. Se edustaa sitä, että jos rakaus on riippuvuutta ja itsensä kadottamista, en halua enkä saa olla rakastunut. En kehenkään. Minun pitää kysyä Reitalta tai Stinalta, ovatko he omia itsejään enää.
Viimeinen koukku, Maya! Sekalaiset ihmissuhdehuolet! Katso, mikä aarre minulla on! En ole ikinä ennen sanonut tästä kenellekään. Oikeastaan olen vasta vastikään tajunnut tämän itse. Olen mustasukkainen Keistä! Näin sinun ilmeesi, kun Reita seisoikin sinun aitauksesi viereisessä haassa ja rapsutti sen ison hevosen selkää niin että se ihan nojautui sitä rapsutusta varten. Se oli aika karu ilme, Maya. Minusta tuntuu siltä, miltä sinä silloin näytit, kun Kei puhuu ihan kaikille muille, mutta ei ikinä minulle. Ja ajattelepa sitä, että Kei ei ole minun, niin kuin Reita on sinun, eikä tule ikinä olemaan. Kei on normaali ja päästään terve, ja etsii jonkun tytön! Ja silti minusta tuntuu tältä. Miksi minä inhoan sitä Kein uutta tulevaisuuden tyttöä niin kuin sinä sitä isoa hevosta? Sinulla on syy inhota ja olla mustasukainen, oli se kuinka lapsellinen tunne tahansa, mutta minulla ei ole edes syytä. Onneksi voit edes jutella siitä Minille ja näyttää sen Reitalle. Minä en voi. En puhua enkä näyttää sitä. Kenellekään. Onko tämä sitä paitsi edes mustasukkaisuutta? Ei minua haittaa se, että hän puhuu muille: ei minua haittaa sekään, että Ekku puhuu muille, hyvänen aika! Minua taitaa haitata se, miten hän ei puhu minulle. Käsitän kyllä hyvin, miksei: niin kuin sanoin, olen tyhmä, en osaa mitään, eikä minulla ole mitään hänellekään, ja sen lisäksi, niin kuin myös sanoin, hän on vihainen.
Mutta Maya, nyt on aika nousta ylös. Kuuletko miten Kei siivoaa tuolla kauempana? Kukaan muu ei koputa talikkoa kottikärryyn tuolla tavalla vaimean hillitysti kolmea kertaa. Crimiskin pamauttaa kerralla kunnolla, niin että kaikki ylimääräinen irtoaa talikon piikeistä. Kyllä minä Kein tunnistan. Askeleista, tuoksusta ja karsinan siivoamisen äänistä yhtä hyvin kuin siitäkin, miten hänen tapansa tuhahtaa nenän kautta on paljon lyhyempi ja pehmoisempi kuin vaikka Maxilla. Aika säälittävää kuunnella ja haistella niin tarkkaan jotakuta sellaista, joka ei tunnistaisi minua edes nimeltä. Älä huoli: tunnistan minä sinutkin hörähdyksestä ja korvien asennosta, vaikka tänne tulis kuinka monta samannäköistä hevosta. Sinun ei tarvitse olla samalla tavalla mustasukkainen minusta kuin minä olen Keistä, höppänä.
Nyt puetaan hymy kasvoille. Se käy näin helposti! Jopa teeskennelty hymy lähtee silmistä, muista se! Ja nyt minä olen valmis. Voin kävellä kenen tahansa luokse ja kertoa, että näin sellaista unta että Ekku oli sarjamurhaaja ja silti tunsin olevani enemmän turvassa hänen kanssaan kuin ilman häntä. Ja sitten kun nauran sille, kukaan ei tiedä että kävin täällä romahtamassa! Nähdään, Maya. Toivottavasti voin tulla takaisin taas hetken kuluttua, kun tarvitsen taukoa. Moi moi Maya - katso tätä, kävele sinäkin tällä tavalla kuin sinulla olisi jouset kantapäissäsi, jos olet surullinen! Siitä tulee oikeastikin ihan vähän parempi mieli!
Kommentit
Lähetä kommentti