Siirry pääsisältöön

Mökkimatka

Siitä oltiin puhuttu. Että jos mentäisiin jonnekin kesällä Ekun kanssa. En edes vitsaillut Bangkokista enää, vaikka äiti painosti minua sinne. Ajattelin, että ehkä joku vuokramökki olisi parasta, mitä uskaltaisin edes ajatella. Sekin keskellä viikkoa ja muutamaksi päiväksi vain. Minulla ei ollut liikaa rahaa, vaikka olin tehnyt kahvilavuoroja enemmän kuin koskaan Käenpesän loputtua teatterilta.

Lopulta matkakohteeksi valikoitui Australia. Kyllä, Australia.

Tarkan sijainninkin olin kuullut, mutta en enää sitä muistanut. Eräänä iltana äiti oli taivutellut minua Skypessä niin kauan, että oli lopulta voittanut tämän väsytystaistelun. Kuulemma nuoren ihmisen kuului käydä ulkomailla, jotta hänestä tulisi sivistynyt. Kuulemma uusiin kulttuureihin tutustuminen teki hyvää. Ja koska vastustin Bangkokia niin kovasti, ja koska olin vedonnut hevosiin ja kaikkeen mahdolliseen, äiti oli päättänyt pyöräyttää maapalloa ja laskea sormensa johonkin kohtaan. Ja sinne minun oli määrä menemän. Viimeisenä oljenkortenani olin henkäissyt, että enhän minä voi mihinkään Australiaan lähteä ainakaan. Minulla on nyt tyttöystävä.
"P'Sunstra?" äiti varmisti, ja siitä tajusin kaksi asiaa. Hän oli nyhtänyt tietoja Yeniltä. Ja hän ei tainnut tietää Ekun nimeä. Toivottavasti hän ei kuvitellut, että Ekku on thai. "Ei se haittaa yhtään, otat P'Sunstran mukaan, niin kuin kuuluu, aikhunchai!"

Siitä lähtien olin yrittänyt keksiä, miten kysyä Ekulta, voisiko hän mahdollisesti lähteä Australiaan minun kanssani. Se oli liikaa yhtä lailla kuin Bangkok, kyllähän minä sen ymmärsin. Niissä huolestuneissa ajatuksissa istuin Ekun keittiön pöydän ääressä, Ekun tietokoneesta Australiasta lukien, tyhjää nieleskellen ja Nasua korvasta hieroen. Kuulin kuinka avain kääntyi lukossa, ja sydämeni hakkasi kivuliaasti. Nasukin, joka ei ikinä välitä oikein mistään, laski päänsä polvelleni. Jopa se aisti, miten huono olo minulla oli.

"Hei!" Ekku huhuili, ja hetken päästä: "Chai?" kun en saanut vastattua.
Rykäisin. "Joo? Heei?"
"Miksi sä kuuostat tolta?" hän kysyi kulmat kurtussa ja tutkivasti minua silmäillen päästyään keittiöön.
"Kuule... Kuule kun... Tai siis...."
"Sano."
"Niin Fah sanoi... Tai... Mä oon pahoillani, mutta tulisiksä mun kanssa Australiaan?"
"Australiaan!"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miltä rakkaus tuntuu? (4. tarina ilman kenguruita)

Se tuntuu siltä kuin leikkisi kotia Australiassa ja ottaisi kiinni sisiliskonnäköisiä olentoja kuivalta takapihalta näyttääkseen niitä toiselle. Siltä, että opettelee keittämään kahvia, vaikka eläessään ei ole sitä juonut, jotta voisi herättää toisen sanomalla, että kahvi on valmista. Se tuntuu sydämessä tavallaan vähän samalla tavalla kutittavalta, kuin voin syöminen tuntuu kielen reunoilla, kun Ekku silittää minun hiuksiani. Joskus se tuntuu siltä, ettei kestä enää: esimerkiksi silloin, kun minun Ekullani on hiukset korkealla nutturalla ja hän hymyilee minulle sitä tiettyä huultaan pureskellen hymyileväänsä hymyä. Ja jos rakastaa kahta tyttöä, joista toinen jäi Espooseen, se tuntuu itkettävältä ja kuluttavalta aina välillä. "Äiti soitti Skypellä", ilmoitin yhtenä iltana tultuani makuuhuoneesta Skypen ääreltä. "No miten äiti?" Ekku kysyi sohvalta. Rojahdin hänen vierelleen, painoin kasvot hänen kaulaansa vasten ja nurisin. "Chai?" Ekku kysyi ja laski

Chai part two

Kei, piirtänyt Chai Ensin oli Herra Andrei Dorokhov, ja se millä tavalla hänen neuvojaan ei ainakaan kuulu noudattaa . Sitten Kei kirjoitti vastatarinan Chai Sitten tuli Herra Andrei Dorokhov, ja se mihin hänen neuvojaan noudattamalla jouduin . Sitten Kei kirjoitti tämän. Tarina on julkaistu alun perin täällä . Sen on kirjoittanut Kei. Jos mä olisin ollut kuin Chai, olisin varmaan riiputtanut päätäni surkeana. Mutta mä en ollut, joten pidin pääni pystyssä, vaikka se tuntui painavan enemmän kuin mikään. Jos mulla ei olisi ollut Emiliaa.. Ajatus sai omatuntoni kiljumaan. Kai mä olin jollain tasolla totutellut ajatukseen, ettei tyttöystäväni tulisi ehkä enää koskaan takaisin. Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan. Mutta enhän mä herranjumala ollut voinut unohtaa mun tunteita. Mitä ihmettä mun päässä tapahtui? Kurkku tuntui karhealta, mutta sain avattua suuni: ”Emilia on tulossa kohta takaisin. Se… loukkaantui..” Jouduin vetämään henkeä monta kertaa sanojen välissä, niin itsepint

Ihana vauva (3. tarina ilman kenguruita)

Aamuja kului. Aurinko nousi samanlaisena joka aamu. Ensimmäinen, mitä näin, olivat aina Ekun hiukset. Harvoin maltoin nousta heti, vaikka ihan vain rivitaloasuntomme takapihallakin oli vaikka mitä tutkittavaa. Ekku veti minua puoleensa paljon voimakkaammin kuin omituiset sisiliskomaiset olennot, joita vilahteli pihassa lämpiminä hetkinä. Ujutin usein käteni Ekun paidan alle. Hänen ihonsa oli lämmin, ja oikeastaan vielä nukkuen hän aina silitti käsivarttani paidan läpi. Joskus nukahdin uudestaan siihen, heräsin pian uudestaan, näin Ekun hiukset ensimmäisenä uudestaan. Kahvi maistui kuulemma erilaiselta. Ei totta tosiaan ollut mitään Juhla-Mokkaa. Googletin, mistä saisi kunnon kahvia, ja kuulemma jossainpäin lähistöllä olisi Suomi-seura. Suomalaisia. He pitivät Suomi-kauppaa, josta saisi ostaa Juhla-Mokkaa, Vaasan Ruispaloja ja Turkinpippuria. Ekku nauroi, että ei tänne olla tultu mitään Ruispaloja syömään. Olin ihan samaa mieltä, haroin hänen hiuksiaan niin että hän sulki silmänsä, ja l