Jos mentäisiin Bangkokiin tai Rovaniemelle

Ekku, piirtänyt Ekku

Saattoi haistaa, että kesä oli tulossa. Lunta oli vielä siellä täällä, eikä pihalla olisi tarjennut t-paidalla, mutta Ekun takapihalla tarkeni. Siihen paistoi juuri sopivasti aurinko, eikä siihen osunut tuuli. Pidin jalkojani koukussa edessäni puutarhatuolilla ja katselin Nasua, joka nosti jalkaa johonkin yksinäiseen heinänkorteen. Paljaita varpaitani paleli vähän, mutta muuten oli oikein hyvä olla. Mielessäni kävi, että koskahan olin viimeksi ollut kotona. Pitäisi varmaan käydä sielläkin.

Mitähän kesällä? Oli ollut puhetta ukista ja mökistä. Äiti painosti minua Bangkokiin, koska kuulemma juuriinsa tutustuminen tekee ihmiselle hyvää. Kun olin sanonut, että minun juureni ovat kylläkin Espoon lähiössä, äiti oli huokaissut vastahakoisesti puhelimeen, että teki se vieraisiin kulttuureihinkin tutustuminen ihan hyvää. Olisin halunnut sanoa, että jos näin on, miksemme menisi johonkin normaaliin paikkaan, kuten Espanjaan tai Ranskaan. Tai Rovaniemelle: en ole ikinä oikeastaan matkustellut edes Suomessa. Bangkok vaikutti kamalalta, ja siellä olisi oltava niin kauankin. Minun tulisi ikävä kotiin... Tai siis... Tänne?

Kun Nasu oli valmis, laskin paljaat jalkani terassipuille ja läpsyttelin sisään. Olin oppinut keittämään kahvia. Latasin kahvipannun ja napsautin sen päälle. Sitten etenin venytellen ja haukotellen takaisin makuuhuoneeseen, ja ai kuinka oli ihanaa kierähtää Ekun viereen sänkyyn, joka oli vieläkin ihan lämmin. Hän heräsi, kun ujutin käsivarteni hänen päänsä alle ja vedin hänet syliini. En pelännyt enää, että hän menisi rikki. Ekku on vahva ja itsenäinen tyyppi.

"Lähtisiksä mun kanssa Bangkokiin?" kysyin hetken kuluttua hänen hiustensa suukottelun lomassa.
"En ku", hän aloitti, mutta hänen oli rykäistävä ja aloitettava alusta, sillä hänen äänensä ei kestänyt. "En mä kerkee just nyt kun mun pitää mennä tallille."
"Entä kesällä?"
"Ai oikeesti? Mitä mä nyt siellä..?"
"En mä tiedä. En mäkään siellä mitään tee. Mitä siellä nyt kukaa -- kattelee palmuja? Onhan siellä palmuja?"

Kuuntelin kuinka Nasu joi astiastaan keittiössä. Se tassutteli hetken aikaa kynnet lattiaa vasten rapisten. Sitten kuulin senkin asettuvan aloilleen ja huokaisevan. Mietin, oliko minulla oikeus olla menemättä Bangkokiin. Saattaisi olla. Olin maininnut äidille, että minulla oli tyttöystävä. Kaikki vihjailut Busarakham-nimisistä tytöistä, joiilla oli pitkät hiukset, sileä iho ja hyvät käytöstavat, olivat loppuneet. Jopa kaikki puhe pikku Paithoonbuathongeista oli katkennut kuin seinään. En ollut joutunut edes sanomaan, etten taida tuntea kuin pari sellaista, jolla on ollut lapsi minun ilkäisenäni. En tiedä, olisinko tosiasiassa uskaltanut edes olla niin nenäkäs äidille. Tuskin. En ainakaan kasvokkain.

Ekku yritti nousta, mutta puristin häntä niin, ettei hän mihinkään päässyt.
"Miten olis Amarillo?" kysyin häneltä.
"Mitä?"
"Että jos ei mentäskää Bangkokiin. Vaan Amarilloon, naa? Tai johonki?"

Olin ehkä tullut tänne siksi, että tämä oli normaalia ja näin elämäni piti järjestyä. Tällaiseen parisuhteeseen ihminen kuului. Ekulla oli pitkä tukka, sileä iho ja sellaiset käytöstavat, että hänet voisi esitellä vaikka äidille. Minä olen liian lyhyt ja musta, mutta sille en voinut mitään. Siitä oli kuitenkin jo aikaa, kun olin ymmärtänyt, etten minä sen takia ollut pitkäksi aikaa jäänyt. Minä en ollut tässä hiusten takia, enkä sileän ihon. Olin tässä siksi, että Ekulla oli tapana sitoa hiuksensa illalla nopealle nutturalle ja unohtaa ruoka puoliväliin matkalle suuhunsa jännittävää elokuvaa katsellessaan. Siksi minä tässä olin, että hänen t-paitansa tuoksuivat lohdutukselta ja toiveikkuudelta, ja koska hän tapasi rummuttaa autonsa rattia etusormillaan liikennevaloissa. Olin sen vuoksi, miten hän poltti tupakkaa sadepäivinä takapihallaan aivan liian pienen lipan alla ja raukka tärisi kylmästä. Sen takia, miten hän hymyili vastatessaan ukilleen puhelimeen, ja sen takia, miten hän sipaisi niskaani kun laitoin pyykkiä kuivumaan. Sen takia miten hän oli nytkin tappelevinaan minua vastaan noustakseen jo ylös, kun pidin hänestä kiinni niin löyhästi, että hän olisi kyllä päässyt, jos olisi tosissaan halunnut.

Kun lopulta nousin ylös, hän jäi kuitenkin vielä sängylle. Jäin hetkeksi nojaamaan ovenpieleen.
"Mä keitin sulle kahvia" sanoin niin kuin olisin sanonut, että minä rakastan sinua, ja minä rakastin.