Jotenkin minä taannuin lapsen tasolle Kirstun seurassa. Hänhän kohteli minua alun perinkin niin kuin lasta: huolehti minusta ja keksi tekemistä. Hän kysyi oliko minulla varmasti lämmin, kun pidin hänelle seuraa hänen juoksuttaessaan villihevostaan. Piti vielä kättään pipollaan sen näköisenä, että olisi vetänyt sen päästään ja puettanut sen minulle, jos minun todella olisi ollut kylmä. Hän piti huolta, että sain mehua taukotuvassa ennen kuin se loppui, ja että minullekin riitti keksipaketista niitä vaaleita ainoita hyviä keksejä, joita kaikki söivät mieluiten. Hän pyyhkäisi täysin luonnollisella liikkeellä olemattomat roskat vaatteistani ja muisti aina nykiä takinkaulukseni ylös kun menimme ulos. Tarpeeksi monta kertaa niin tehtyään hän uskalsi silittää poskeani kämmenselällään. Ensin tosin nopeasti ja varovasti, ihan kahdella sormella, seuraten tarkasti mitä siitä ajattelisin. Ja minä tietenkin rakastin sitä, että joku hoiti minua. Pian kerjäsin rapsutuksia häneltä niin kuin Crimikseltä, niin kuin olisin koira, ja teeskentelin iloisesti kymmenen vuotta ikäistäni nuorempaa jotta Kirstu jatkaisi minun hoitamistani.
Eräänä iltana harjasin hevosta hänen kanssaan. Ulkona oli ihan hirveä sää: tuuli niin että nuoret koivut taipuivat kaksinkerroin. Tallissa oli kuitenkin niin lämmin, että olimme tunkeneet takkimme puolittain ulos karsinan kalterien välistä paremman naulakon puutteessa. Selvittelin Twistin harjaa, ja kun Kirstu sai hevosen vasemman kyljen harjattua, hän kiersi takaani aloittamaan hevosensa kaulan sukimista oikealta puolelta. Ajattelin että sellaista elämäni olisi jos minulla olisi isosisko, ja yhtäkkiä minusta tuntui sopivalta painaa nenäni ja otsani hänen poskeaan vasten.
Hän ei säikähtänyt sniff kissiäni. "Chai mitä sä nyt?" hän kysyi vain täysin rauhallisena, vaikka mietin itsekin jo puolittain hätääntyneenä, että mitä oikeastaan tein ja mitä jos hän tulkitsisi sen väärin. Kun en vastannut, hän pudisti päätään ja pörrötti hiuksiani ennen kuin jatkoi hevosensa harjaamista ja alkoi jutella minulle joulusuunnitelmistaan. Siitä tapauksesta ei koskaan oikeastaan puhuttu sen enempää, mutta sen jälkeen tein niin vielä monesti uudelleen. Siitä tuli tavallista, enkä enää murehtinut että aiheuttaisin jonkin väärinkäsityksen.
Ei kestänyt kauaa ennen kuin hän todella otti vastaan sen isosiskon roolin, jota hänelle omalla käytökselläni jatkuvasti tarjosin. Hän alkoi härnätä minua, niin kuin rooliin kuului. Kun hymyilin itsekseni meemeille, hän sanoi että Chailla on joku tyttö siellä puhelimessa ja taputti polveani. Minun kuului vastata siihen mankuva "älääää" ihan niin kuin minulla olisi tosiaan ollut joku tyttö puhelimessa, eikä pelkkiä kissankuvia ja meemejä. Ja sitten käsikirjoituksen mukaan nipistin häntä kyljestä tai muulla tapaa kerjäsin painimatsia. Pikkuveljestä tuli lempiroolini. Sain jopa torkkua sohvalla hänen kainalossaan kasvot hänen kaulaansa vasten, eikä se tuntunut ärsyttävän ketään sen enempää kuin mikään muukaan mitä tein. Hänen vaatteensa tuoksuivat pyykinpesuaineelta ja hänen hiuksensa vähän joltain hedelmältä.
Minun pitäisi joskus kysyä, mitä hän tapasi tehdä kun ei ollut tallilla. Mistä sen tiesi, vaikka hän olisi halunnut tulla joskus pelaamaan vaikka jotain maapohjajhall...
"Chai? Chai? Chai. Chai!"
"Kirstu?"
"Mitä sä nyt haaveilet taas, kun piti sitä ravivolttia harjoitella?"
"Soorii..."
"Vai tuliko kylmä? Ratsasta vaan tänne niin sä voit ottaa nää mun hanskat kun sulla on vaan noi tommoset."
Eräänä iltana harjasin hevosta hänen kanssaan. Ulkona oli ihan hirveä sää: tuuli niin että nuoret koivut taipuivat kaksinkerroin. Tallissa oli kuitenkin niin lämmin, että olimme tunkeneet takkimme puolittain ulos karsinan kalterien välistä paremman naulakon puutteessa. Selvittelin Twistin harjaa, ja kun Kirstu sai hevosen vasemman kyljen harjattua, hän kiersi takaani aloittamaan hevosensa kaulan sukimista oikealta puolelta. Ajattelin että sellaista elämäni olisi jos minulla olisi isosisko, ja yhtäkkiä minusta tuntui sopivalta painaa nenäni ja otsani hänen poskeaan vasten.
Hän ei säikähtänyt sniff kissiäni. "Chai mitä sä nyt?" hän kysyi vain täysin rauhallisena, vaikka mietin itsekin jo puolittain hätääntyneenä, että mitä oikeastaan tein ja mitä jos hän tulkitsisi sen väärin. Kun en vastannut, hän pudisti päätään ja pörrötti hiuksiani ennen kuin jatkoi hevosensa harjaamista ja alkoi jutella minulle joulusuunnitelmistaan. Siitä tapauksesta ei koskaan oikeastaan puhuttu sen enempää, mutta sen jälkeen tein niin vielä monesti uudelleen. Siitä tuli tavallista, enkä enää murehtinut että aiheuttaisin jonkin väärinkäsityksen.
Ei kestänyt kauaa ennen kuin hän todella otti vastaan sen isosiskon roolin, jota hänelle omalla käytökselläni jatkuvasti tarjosin. Hän alkoi härnätä minua, niin kuin rooliin kuului. Kun hymyilin itsekseni meemeille, hän sanoi että Chailla on joku tyttö siellä puhelimessa ja taputti polveani. Minun kuului vastata siihen mankuva "älääää" ihan niin kuin minulla olisi tosiaan ollut joku tyttö puhelimessa, eikä pelkkiä kissankuvia ja meemejä. Ja sitten käsikirjoituksen mukaan nipistin häntä kyljestä tai muulla tapaa kerjäsin painimatsia. Pikkuveljestä tuli lempiroolini. Sain jopa torkkua sohvalla hänen kainalossaan kasvot hänen kaulaansa vasten, eikä se tuntunut ärsyttävän ketään sen enempää kuin mikään muukaan mitä tein. Hänen vaatteensa tuoksuivat pyykinpesuaineelta ja hänen hiuksensa vähän joltain hedelmältä.
Minun pitäisi joskus kysyä, mitä hän tapasi tehdä kun ei ollut tallilla. Mistä sen tiesi, vaikka hän olisi halunnut tulla joskus pelaamaan vaikka jotain maapohjajhall...
"Chai? Chai? Chai. Chai!"
"Kirstu?"
"Mitä sä nyt haaveilet taas, kun piti sitä ravivolttia harjoitella?"
"Soorii..."
"Vai tuliko kylmä? Ratsasta vaan tänne niin sä voit ottaa nää mun hanskat kun sulla on vaan noi tommoset."
Kommentit
Lähetä kommentti