Siirry pääsisältöön

Chai part two

Kei, piirtänyt Chai
Ensin oli Herra Andrei Dorokhov, ja se millä tavalla hänen neuvojaan ei ainakaan kuulu noudattaa.
Sitten Kei kirjoitti vastatarinan Chai
Sitten tuli Herra Andrei Dorokhov, ja se mihin hänen neuvojaan noudattamalla jouduin.
Sitten Kei kirjoitti tämän.
Tarina on julkaistu alun perin täällä. Sen on kirjoittanut Kei.



Jos mä olisin ollut kuin Chai, olisin varmaan riiputtanut päätäni surkeana. Mutta mä en ollut, joten pidin pääni pystyssä, vaikka se tuntui painavan enemmän kuin mikään. Jos mulla ei olisi ollut Emiliaa.. Ajatus sai omatuntoni kiljumaan. Kai mä olin jollain tasolla totutellut ajatukseen, ettei tyttöystäväni tulisi ehkä enää koskaan takaisin. Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan. Mutta enhän mä herranjumala ollut voinut unohtaa mun tunteita. Mitä ihmettä mun päässä tapahtui? Kurkku tuntui karhealta, mutta sain avattua suuni:
”Emilia on tulossa kohta takaisin. Se… loukkaantui..” Jouduin vetämään henkeä monta kertaa sanojen välissä, niin itsepintaisesti ne tuntuivat jumiutuvan kurkkuuni. Ilmeeni kiristyi entisestään, jos se edes oli mahdollista. ”Mä en edes tiedä kuinka pahasti.”

Voi Chai. Jos olisitkin tullut elämääni jonain toisena hetkenä. Tai toisessa ulottuvuudessa. Sellaisessa, jossa ei ollut Emiliaa, eikä ketään muutakaan. Ei pientä paikkakuntaa, joka sanoitta katsoi kieroon jos oli ulkomaalainen, saati sitten seksuaalivähemmistön edustaja.

En mä saanut tuntea näin. Joku pieni uhmakas ääni mun sisällä kuitenkin huusi, että miksi vitussa en.

”Mä en vihaa sua”, sanoin ilmeen jo heltyessä. Äänessä oli ehkä pieni aavistus jopa naurua.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sähköpostia

Heippa Chai! Äidillä on siivousvimma ja minä pelastin joitain vanhoja kouluvihkojasi. Skannasin sinulle vanhoja kouluaineitasi. Ole hyvä! Tule pian käymään kotona. Jari Minun perhe (2. luokka) Minun perheeseen kuuluu Äiti ja Chompoo. Äidilä on pitkä tuka ja se käytää aina korkokenkiä. Me käyme lenkilä Äidin kansa ja joskus äiti tulee minun jalkapalopeliin. Minä tykään äidistä. Chompoo on minun koira. Chompoo on rotvaileri. Chompoo aina nukuu minun sängysä. Aamula ja ilala se syö napulaa ja koiran ruokaa ja se on maailman paras koira ja kilti ja se on minun ihan oma koira. NITTHAN. O-li-pa ki-va kuul-la per-hees-tä-si! Chom-poo kuu-los-taa mu-ka-val-ta! Tukiopetus kaksoiskonsonanteista ke klo 8:00. Nähnyt: Jittramas Meesang Minun perheeni (4. luokka) Meidän perheeseemme kuuluu minä, äitini Fah, koirat Chompoo ja Netra ja isäpuoleni Jari. Äiti on paljon töissä mutta tykkää töistä. Silloin kun hän on kotona hän laittaa ruokaa ja lukee kirjoja. Jari on enemmän koton...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miltä rakkaus tuntuu? (4. tarina ilman kenguruita)

Se tuntuu siltä kuin leikkisi kotia Australiassa ja ottaisi kiinni sisiliskonnäköisiä olentoja kuivalta takapihalta näyttääkseen niitä toiselle. Siltä, että opettelee keittämään kahvia, vaikka eläessään ei ole sitä juonut, jotta voisi herättää toisen sanomalla, että kahvi on valmista. Se tuntuu sydämessä tavallaan vähän samalla tavalla kutittavalta, kuin voin syöminen tuntuu kielen reunoilla, kun Ekku silittää minun hiuksiani. Joskus se tuntuu siltä, ettei kestä enää: esimerkiksi silloin, kun minun Ekullani on hiukset korkealla nutturalla ja hän hymyilee minulle sitä tiettyä huultaan pureskellen hymyileväänsä hymyä. Ja jos rakastaa kahta tyttöä, joista toinen jäi Espooseen, se tuntuu itkettävältä ja kuluttavalta aina välillä. "Äiti soitti Skypellä", ilmoitin yhtenä iltana tultuani makuuhuoneesta Skypen ääreltä. "No miten äiti?" Ekku kysyi sohvalta. Rojahdin hänen vierelleen, painoin kasvot hänen kaulaansa vasten ja nurisin. "Chai?" Ekku kysyi ja laski...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Keitaro Akiyama: ensirakkauteni

Chain viimeinen tarina Hukkasuolla. Minun ensirakkauteni nimi on Keitaro Akiyama. Hän on vieläkin minusta kauniimpi kuin kaikki ikuisesti laajenevan universumin tähdet ja auringot yhteensä. Hän tuoksuu hevoselta, tupakalta, jännitykseltä siltä yhdeltä tietyltä talvi-illalta, jona minä suutelin häntä sekunnin murto-osan verran. Hänellä on sirot sormet ja vaalea iho, kun vertaa minun käsiini. Lukemattomat kerrat olen katsellut, miten hänen sydämenlyöntinsä voi nähdä hänen kaulakorunsa ketjusta, joka lepäsi aina hänen kaulaansa vasten. Samalla olen miettinyt, haaveillut, uneksinut, miltä ne tuntuisivat huuliani vasten. Aina vain harvemmin olen miettinyt, millainen ääni hänestä kuuluisi, jos tekisin hänen kanssaan kaikkea sitä, mistä välillä näin unta. Ja samalla olen rukoillut ja toivonut, että pääsisin sellaisista ajatuksista, unista ja haaveista. Kun lähdin lomalle tyttöystäväni, elämäni uuden keskipisteen kanssa, olin iloinen ja jännittynyt. Meidän piti hakea Omppu siksi aikaa kesälait...
Lähetä kommentti
Lue lisää