Chai part two

Kei, piirtänyt Chai

Ensin oli Herra Andrei Dorokhov, ja se millä tavalla hänen neuvojaan ei ainakaan kuulu noudattaa.
Sitten Kei kirjoitti vastatarinan Chai
Sitten tuli Herra Andrei Dorokhov, ja se mihin hänen neuvojaan noudattamalla jouduin.
Sitten Kei kirjoitti tämän.
Tarina on julkaistu alun perin täällä. Sen on kirjoittanut Kei.



Jos mä olisin ollut kuin Chai, olisin varmaan riiputtanut päätäni surkeana. Mutta mä en ollut, joten pidin pääni pystyssä, vaikka se tuntui painavan enemmän kuin mikään. Jos mulla ei olisi ollut Emiliaa.. Ajatus sai omatuntoni kiljumaan. Kai mä olin jollain tasolla totutellut ajatukseen, ettei tyttöystäväni tulisi ehkä enää koskaan takaisin. Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan. Mutta enhän mä herranjumala ollut voinut unohtaa mun tunteita. Mitä ihmettä mun päässä tapahtui? Kurkku tuntui karhealta, mutta sain avattua suuni:
”Emilia on tulossa kohta takaisin. Se… loukkaantui..” Jouduin vetämään henkeä monta kertaa sanojen välissä, niin itsepintaisesti ne tuntuivat jumiutuvan kurkkuuni. Ilmeeni kiristyi entisestään, jos se edes oli mahdollista. ”Mä en edes tiedä kuinka pahasti.”

Voi Chai. Jos olisitkin tullut elämääni jonain toisena hetkenä. Tai toisessa ulottuvuudessa. Sellaisessa, jossa ei ollut Emiliaa, eikä ketään muutakaan. Ei pientä paikkakuntaa, joka sanoitta katsoi kieroon jos oli ulkomaalainen, saati sitten seksuaalivähemmistön edustaja.

En mä saanut tuntea näin. Joku pieni uhmakas ääni mun sisällä kuitenkin huusi, että miksi vitussa en.

”Mä en vihaa sua”, sanoin ilmeen jo heltyessä. Äänessä oli ehkä pieni aavistus jopa naurua.