Tarinan on kirjoittanut Kei. Tarina on julkaistu alun perin täällä. Se on jatkoa tarinaan Herra Andrei Dorokhov, ja se millä tavalla hänen neuvojaan ei ainakaan kuulu noudattaa.
En tiedä tönäisikö Chai vai hyppäsinkö itse hämmennyksestä taaksepäin, mutta takaraivoni pamahti Bellan karsinan kaltereihin. Jomottava kipu kuitenkin jäi taka-alalle, kun kaikkialla kihelmöi. Nyt kaikessa oli järkeä. Välttelyssä, kiemurtelussa, tuijotuksissa. Miten olin ollut näin sokea? Sydämeni hakkasi kuin olisi tulossa ulos rinnastani.
This was never the way I planned, not my intention
Yhtä nopeasti kuin Chai oli tarttunut hiuksiini, oli hän jo ehtinyt peruuttaa kauemmas. Jokin eläimellinen oli herännyt sisälläni, ja yhtään ajattelematta kuroin välimatkan takaisin umpeen. Tartuin Chain käsiin, siirsin ne pois kasvoilta ja katsoin häntä haastavasti silmiin. Kuulin oman hengitykseni, niin raskas se oli. Olin varmaan unohtanut hengittää. Halusin maistaa Chain huulia uudelleen. Kurotin nuorukaista kohti, mutta jähmetyin niille sijoilleni. Hälytyskellot takoivat päätäni kilpaa kivun kanssa.
It felt so wrong, it felt so right
Mielessäni risteili niin paljon ajatuksia, etten saanut täysin kiinni yhdestäkään. Chai. Emilia. Jaime.. Olinko oikeasti näin yksinäinen ja läheisriippuvainen, että Emilian ollessa pois yhtäkkiä kuvioihin saapunut mies sai minut tuntemaan näin? Vai oliko Chai oikeasti näin kiehtova? Olinko minä näin kiinnostunut miehestä, taas? Vieläpä samaan aikaan kun seurustelin naisen kanssa. Kei, mitä helvettiä? En saanut henkeä. En saanut katsettani irti Chain silmistä.
”Mitä nyt tapahtuu?”
 |
| Kei, piirtänyt Chai |
En tiedä tönäisikö Chai vai hyppäsinkö itse hämmennyksestä taaksepäin, mutta takaraivoni pamahti Bellan karsinan kaltereihin. Jomottava kipu kuitenkin jäi taka-alalle, kun kaikkialla kihelmöi. Nyt kaikessa oli järkeä. Välttelyssä, kiemurtelussa, tuijotuksissa. Miten olin ollut näin sokea? Sydämeni hakkasi kuin olisi tulossa ulos rinnastani.
This was never the way I planned, not my intention
Yhtä nopeasti kuin Chai oli tarttunut hiuksiini, oli hän jo ehtinyt peruuttaa kauemmas. Jokin eläimellinen oli herännyt sisälläni, ja yhtään ajattelematta kuroin välimatkan takaisin umpeen. Tartuin Chain käsiin, siirsin ne pois kasvoilta ja katsoin häntä haastavasti silmiin. Kuulin oman hengitykseni, niin raskas se oli. Olin varmaan unohtanut hengittää. Halusin maistaa Chain huulia uudelleen. Kurotin nuorukaista kohti, mutta jähmetyin niille sijoilleni. Hälytyskellot takoivat päätäni kilpaa kivun kanssa.
It felt so wrong, it felt so right
Mielessäni risteili niin paljon ajatuksia, etten saanut täysin kiinni yhdestäkään. Chai. Emilia. Jaime.. Olinko oikeasti näin yksinäinen ja läheisriippuvainen, että Emilian ollessa pois yhtäkkiä kuvioihin saapunut mies sai minut tuntemaan näin? Vai oliko Chai oikeasti näin kiehtova? Olinko minä näin kiinnostunut miehestä, taas? Vieläpä samaan aikaan kun seurustelin naisen kanssa. Kei, mitä helvettiä? En saanut henkeä. En saanut katsettani irti Chain silmistä.
”Mitä nyt tapahtuu?”
Kommentit
Lähetä kommentti