Siirry pääsisältöön

Oogie Boogie, Jack ja Sally

Dasu-Boogie, Jack Paithoonbuathong ja Sa-Jenni.

Sovimme Jennin kanssa, että tulemme Hukkasuon Halloween-pippaloihin yhdessä. Työnjako oli seuraava.

Jenni: ompelee käytännössä yksin pukunsa, koska kun Chai yritti auttaa, siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Etsii myös naamarit Chain juodessa vieressä pillillä jotain naamarikaupassa kiellettyä pirtelöä ja hypistellessä vampyyriinviittaa. (Lupasi myös kirjoittaa tarinan ja kuitata sillä oman osansa osallistumisesta.)
Chai: mainostoimisto, Instavastaava. Työnkuva: lähettää muka työvaiheista kuvia Instaan. Oikeasti siis selfieitä ja ompelevan Jennin kuvia, #hukkasuonhalloween2018 #gojenni #rankkaaon. (Myös tämän kuvan hoitaminen valmiiksi ja Instaan. #vihaanpiirtäähevosia #sanoeiraidallisillevaatteille.)
Dasu: malli ja sovitusnukke. Dasun puku on tehty säkeistä. Huppu käytännössä ommeltiin niin että se oli koko ajan sen päässä, mutta onneksi selkäosa tehtiin vain harsimalla säkkikangasta loimeen kiinni. (Jenni ompeli, Chai kuvasi, häiritsi ja valitti.)

Budjetti oli 10 euroa yhteensä, ja se itse asiassa piti hyvin. Kolme euroa meni naamareihin ja 4,50 Chain pirtelöön. Loput kamat löytyivät kotoa, mukaanlukien Sallyn Ariel-puvusta lainattu peruukki, ja sen on poka näkööstäkin, mutta ei haittaa!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Chai part two

Kei, piirtänyt Chai Ensin oli Herra Andrei Dorokhov, ja se millä tavalla hänen neuvojaan ei ainakaan kuulu noudattaa . Sitten Kei kirjoitti vastatarinan Chai Sitten tuli Herra Andrei Dorokhov, ja se mihin hänen neuvojaan noudattamalla jouduin . Sitten Kei kirjoitti tämän. Tarina on julkaistu alun perin täällä . Sen on kirjoittanut Kei. Jos mä olisin ollut kuin Chai, olisin varmaan riiputtanut päätäni surkeana. Mutta mä en ollut, joten pidin pääni pystyssä, vaikka se tuntui painavan enemmän kuin mikään. Jos mulla ei olisi ollut Emiliaa.. Ajatus sai omatuntoni kiljumaan. Kai mä olin jollain tasolla totutellut ajatukseen, ettei tyttöystäväni tulisi ehkä enää koskaan takaisin. Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan. Mutta enhän mä herranjumala ollut voinut unohtaa mun tunteita. Mitä ihmettä mun päässä tapahtui? Kurkku tuntui karhealta, mutta sain avattua suuni: ”Emilia on tulossa kohta takaisin. Se… loukkaantui..” Jouduin vetämään henkeä monta kertaa sanojen välissä, niin itsepint
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ihana vauva (3. tarina ilman kenguruita)

Aamuja kului. Aurinko nousi samanlaisena joka aamu. Ensimmäinen, mitä näin, olivat aina Ekun hiukset. Harvoin maltoin nousta heti, vaikka ihan vain rivitaloasuntomme takapihallakin oli vaikka mitä tutkittavaa. Ekku veti minua puoleensa paljon voimakkaammin kuin omituiset sisiliskomaiset olennot, joita vilahteli pihassa lämpiminä hetkinä. Ujutin usein käteni Ekun paidan alle. Hänen ihonsa oli lämmin, ja oikeastaan vielä nukkuen hän aina silitti käsivarttani paidan läpi. Joskus nukahdin uudestaan siihen, heräsin pian uudestaan, näin Ekun hiukset ensimmäisenä uudestaan. Kahvi maistui kuulemma erilaiselta. Ei totta tosiaan ollut mitään Juhla-Mokkaa. Googletin, mistä saisi kunnon kahvia, ja kuulemma jossainpäin lähistöllä olisi Suomi-seura. Suomalaisia. He pitivät Suomi-kauppaa, josta saisi ostaa Juhla-Mokkaa, Vaasan Ruispaloja ja Turkinpippuria. Ekku nauroi, että ei tänne olla tultu mitään Ruispaloja syömään. Olin ihan samaa mieltä, haroin hänen hiuksiaan niin että hän sulki silmänsä, ja l
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jos mentäisiin Bangkokiin tai Rovaniemelle

Ekku, piirtänyt Ekku Saattoi haistaa, että kesä oli tulossa. Lunta oli vielä siellä täällä, eikä pihalla olisi tarjennut t-paidalla, mutta Ekun takapihalla tarkeni. Siihen paistoi juuri sopivasti aurinko, eikä siihen osunut tuuli. Pidin jalkojani koukussa edessäni puutarhatuolilla ja katselin Nasua, joka nosti jalkaa johonkin yksinäiseen heinänkorteen. Paljaita varpaitani paleli vähän, mutta muuten oli oikein hyvä olla. Mielessäni kävi, että koskahan olin viimeksi ollut kotona. Pitäisi varmaan käydä sielläkin. Mitähän kesällä? Oli ollut puhetta ukista ja mökistä. Äiti painosti minua Bangkokiin, koska kuulemma juuriinsa tutustuminen tekee ihmiselle hyvää. Kun olin sanonut, että minun juureni ovat kylläkin Espoon lähiössä, äiti oli huokaissut vastahakoisesti puhelimeen, että teki se vieraisiin kulttuureihinkin tutustuminen ihan hyvää. Olisin halunnut sanoa, että jos näin on, miksemme menisi johonkin normaaliin paikkaan, kuten Espanjaan tai Ranskaan. Tai Rovaniemelle: en ole ikinä oik
Lähetä kommentti
Lue lisää